-? Tiedänhän sen, keskeytti hän. Sinä kiertelet täällä epäillen, tutkien ja peljäten. Katso asiaa sellaisena kuin se on. Me elämme mitä tuhannet ihmiset ovat eläneet ennen meitä. Minä en voi sortua Harryn vuoksi. Ja hän ei varmaankaan sorru minun vuokseni.
Siihen hän lisäsi levollisemmin:
— Sinähän tiedät kuitenkin, että minä pidän pojasta. Ja hän minusta.
Silloin menetin mielenmalttini ja vastasin ajattelematta:
— En, sitä en todellakaan tiedä.
Hän katsoi poispäin ja sulki silmänsä. Minä tiesin loukanneeni häntä.
Turruttaakseni omaa heikkouttani löin vielä kerran:
— En, uudistin minä. Siihen sinulla ei ole kyllin naisellisuutta.
Silloin hän sanoi minulle niin pilkallisella äänellä, jollaista en ole koskaan häneltä kuullut:
— Sinä et tiedä mitä sanot. Jos ei häntä olisi, en varmastikaan istuisi nyt täällä.
Intohimoni katkeroitti minua samoin kuin vaimonikin ja hetkeäkään arvelematta vastasin: