— Ottakaa pois jalkanne.
Mies ei liikahtanutkaan paikaltaan, vaan vastasi ainoastaan:
— Minä en tiennyt, että se oli tohtori.
— En minä ole mikään tohtori, vastasin suuttuneena.
Mutta mies ei ottanut pois jalkaansa ja ovi ei mennyt kiinni.
Sillä hetkellä muistin Maudin kerran sanoneen: "Sinä joudut aina mitä uskomattomampiin seikkailuihin." Ja samassa silmänräpäyksessä kuulin miehen äänen sanovan:
— Jos ei herra ole tohtori, niin herra on kuitenkin ihminen.
Astuin katukäytävälle ja koetin äkkiä rahakukkaroani. Mutta mies teki vastustavan liikkeen.
— Minä en ole kerjäläinen. Ja enkä ole ryövärikään, lisäsi hän nauraen.
Se äänensävy, jolla mies lausui nuo sanat, teki minut uteliaaksi. Lähemmin katsottuani häntä huomasin hänen kasvonsa liikkuvan hermostuneesti ja koko hänen ruumiinsa tärisevän. Kaasulyhdyn himmeässä valossa tekivät hänen kalpeitten kasvojensa ilmeet mitä pöyristyttävimmän vaikutuksen, jollaista tuskin voi kuvitellakaan.