Olin väsynyt ja entinen hermostumiseni kiusasi minua, jonka vuoksi puhuin tavallista kovemmin.
— Tehän olette seurannut minua koko matkan…
Hän pudisti päätään.
— En, en, vastasi hän. Minä en ole seurannut tohtoria.
— Ettekö ole? Muuten en ole mikään tohtori, olenhan sen jo sanonut.
Hän ei näyttänyt ymmärtävän minua.
— En, uudisti hän konemaisesti. Tulin juuri nyt.
Käännyin osoittamaan Sturekadulle päin.
— Ettekö tule tuoltapäin? Miehen kasvot ikäänkuin jäykistyivät kysyessäni.
— En tiedä, vastasi hän. Tiedän vain, että tulin juuri nyt.