Kuitenkaan en voi sanoa hänelle mitään, en kysyä enkä antaa neuvoja.
Tällä hetkellä hän on enemmän kuin vertaiseni.
Äkkiä ottaa Harry käteni pois ja kysyy:
— Saanko nyt mennä?
— Sano minulle vain yksi asia vielä: Kuulinko oikein? Oletko sen tiennyt jo lähes vuoden?
Hänen huulensa vapisivat taas ja hän nyökäytti vain päätään minulle.
— Kyllä.
En voinut vastata mitään, mutta poika ehkä ymmärsi mitä ajattelin.
— En tohtinut puhua sinun kanssasi, sanoi hän. Enkä tahtonutkaan puhua.
— Ei, ei, voin minä vain hänelle sanoa.
Sitten tuli hyvin matalalla äänellä: