Kyll sen jo näk päältpäi, jott´ei hää olit oikee järissää. Enimmäksee hää kävel´ paljai jaloi ja pääss hänell ol´ vanha kirkkohattu, mikä ol´ enne olit ihka musta, mutt ol´ luopunt hyvi ruohottavaks ja ol´ hyvi kokkoo ryttäitynt sekä eest ett takkaa. Sannoit, jott Saska oiś varastant sen jostakii variksepelättimest, mutt mie vaa luule, jott rovastvaarilt hää ol´ sen saant. Ja päällää hänell ol´ paltto, mikä ol´ hyvi ränsistynt tuuliss ja satteess ja sitä hää pit´ nii päiväll ku yölläi, kesin sekä talvin ja siin ol´ sekä häne aittaase jott konttiise, hää ku nääs ol´ ratkont auk taskuompeleet, njott koko nuttu ol´ ikkää ku yks tasku. Ja siin hää siit säilytel´ kaikkii mitä ikkää hänell ol´ irtonaista ja kiintijää.
Ja häne naamase se ol´ hyvi ilkijä nähä. Häne partaase ja hiukseesa riippuit yynää pörröllää häne ympärillää ja nii ol´ hää musta ikkää ku mustalaine konsanaa. Ja hää kassel´ tuijjottel´ hiuksii alt ja ol´ hyvä lyhytpuhheine ja äksy käänteissää. Uśjatkii häntä vähä pölästyit, ku äkkiistää messäss näkkiit, mutt muute ni hää ol´ hyvi sävysä ihmine eikä tahtont kellekää mittää pahhaa.
Yhe kerr mie tuli ruukille yhten helatorstain, ku alko jo hämärtää. Peki-Saska istu siilo mylly ojall sillakorvall´ ja soittel´ sirmankkaijjaa — sitä säveltä, mitä hää ain yksinnää ollessaa ruukkaś soitella. Se ol´ teht yhe vanha lystillise ralli mukkaa, mikä alko täll viisii:
»Kuulkaas pojat ja kuulkaas pojat,
miks työ ootta nii ilkeitä».
Mie nyökäyti hyväpäivä hänelle ja istahi vastapäätä kuuntelemmaa. Nuoŕ patruuna tul´ kävel´ siihe siitt ja.
»Hyväpäivä Saska», sano hää, »se ol´ hyvi kaunista tää».
»No kohtalaista», sano Peki-Saska ja kassel´ toiseeppäi. »Kyll mie ossaa monta parempaa säveltä» ja alko siit:
»Istui ranna kivellä ja lui lainehia».
»Se ol´ hyvä se», sano patruuna, »Saska pitäś tulla mei kans hovvii ja soittaa vähä mei kuullakseena. Siell o´ muutama nuorii ryökkinöi, mitkä ovat kuulleet Saskast ja mielellää tahtosiit kuulla Saska soittava».
Saska ei virkkant sannaakaa, mutt pist soittovärkkiisä kainaloo ja alko tulla mukan. Hää ei ruukannt millokaa kieltää, ku häntä pyyvvettii soittamaa.