Mikä on totuus?
»Pilaatus kysyi silloin: mik' on totuus?»
Ja kaiku vastasi — profeetta ei.
Ja mykkänä sen suuren selityksen
Mies Natsaretin hautaan kanssaan vei.
Jumalan kiitos, ett' on oppineita:
Ne muka tietoon tulleet etsittyyn;
On legioona, sillä heit' on monta,
Kuin Rooman miehen vastaa epäilyyn.
Kuitenkin oudoksun, kun yksi totuus
Voi muuttaa muotoaan ja karvoaan;
Mi Jeenassa ja Berliiniss' on totta,
On Leipzigissä pahaa pilaa vaan.
On niinkuin Hamlet prinssi pilvilöistä
Poloniusta ivais lausuen:
»Minusta näyttää pilvi kärpäseltä,
— Ei, kameelin se onkin näköinen».
Niin puhui Zarathustra.
Mutta koska ehtoo tuli, menivät Zarathustra ja hänen opetuslapsensa vuorelle tarkastamaan tähtiä.
Ja koska he vuorella istuivat ja ylös taivaasen silmänsä nostivat tai alas laaksoon katsoivat, jossa metsä kasvoi pitkin jyrkänteitä, painoi Zarathustra alas päänsä ja vaipui ajatuksiinsa.
Sen jälkeen kohotti hän taaskin päänsä, puhui ja sanoi:
»Kuinka usein en ole teille sanonut nämät sanat: paetkaat hyvää ja ahkeroitkaat sitä, joka pahaa on! Sillä te tiedätte, että siveys on tyhmien orjien puhe ja paha sille hyvä on, joka pahan herra on ja ei sen palvelija. Ja kuinka en ole kehoittanut teitä rakastamaan ja edistämään teitänne ja ei teidän lähimäistänne! Sillä elämä on lyhyt ja se, joka tekee toisen tekoa ja ei hänensä, hän on oleva kuivan puun kaltainen ja se kuiva puu ei koskaan tule olemaan tarvepuuna siinä sillassa, joka yli-ihmiseen johtaa.