Soi, soi, kaisla!
Soi, soi, kaisla,
Laineet loiskikaa!
Pien' Aune, immyt puhtahin,
Nyt missä taivaltaa?
Hän huus kuni ammuttu sorsa, kun hukkui hän,
Ol' aika kevään viherjän.
Maailma hälle nurja ja aina armoton
Se koski mieleen hentohon.
Maailma hälle nurja vuoks' aarteiden,
Ja lempensä vuoksi keväisen.
Ne silmäterään pistivät okahan,
Ne heittivät liljan lokahan.
Siis murhe-, murhevirttä nyt
Te aallot laulakaa,
Soi, soi kaisla,
Laineet loiskikaa!
Uudenvuodenlaulu.
On murhe kullai,
On murhe mullai,
On kurjuus vuodella kullakin.
Kun madot söivät,
Ja rakeet löivät,
Sai tyhjäks' aittakin viljavin.
Mut ällös itke, mun tyttö pieni,
Kaikk' kyllä kääntyvi parhain päin!
Ens' uunnavuonna, ens' uunnavuonna,
Ens' uunnavuonna, mun ystäväin!
Mut paloi talo —
Ja onnen valo?
Sen synkkä sammutti korpimaa!
On karvas hätä,
Ei ystävätä,
Ei löydy köyhällä auttajaa!
Viis nälästämme, mun tyttö pieni,
Taas käymme työhön me rynnistäin!
Ens' uunnavuonna, ens' uunnavuonna,
Ens' uunnavuonna, mun ystäväin!