Siihen on sullottuna kaikki, mitä tahtoo sanoa, kun laivaporras jälleen vedetään laivaan ja Lissabon väistyy.
Adeus!
Me luulimme, kaikki ne, jotka emme olleet asiaan vihityt, että lähtöaika — "täsmälleen kello 7 Lissabonista" — tosiaan olisi merkinnyt samaa, jota sillä ymmärretään. Neljännestuntia ennen seitsemää ammuikin pilli niin, että kaikki, missä henki oli, kiemurteli jätkäin reunustamalla Doca de Alfándegalla ja muulit viuhkivat korviaan pitkin koko rantakatua. Kymmenen minuttia ennen seitsemän ajoi gong-gong pois kaikki portugalilaiset tirkistelijät, jotka kiertelivät nuuskimassa vartioimattomia kaukoputkia ja kameroita. Viittä vailla seitsemän ajettiin viimeinen maisemakortti-ukko ja kengännauha-akka etukannelta maihin. Kahta vailla seitsemän vedettiin porras pois ja päästettiin köydet. Yksi ennen seitsemää vinkaisi pari hinaajapurtta, merellä ylähangan puolella, ja täsmälleen kello 7 lähti Tabora laiturista. Tämä pöytäkirja on tärkeä, sillä jos olisimme viipyneet puoli minuttia kauemmin, olisi pitänyt suorittaa suuri satamamaksu satamakonttoriin.
Mutta kumminkaan emme lähteneet. Me ainoastaan siirryimme ulommaksi virralle, melkoisen kauas, ja ankkuri laskettiin. Mitäs nyt? Niin, tämä on melkoisen möyheä juttu, joka ansaitsee lukemisen, vaikka se koskeekin pelkästään lastia ja tullia. En usko monen olleen läsnä sellaisessa huijauksessa.
Taboran tulopäivän iltapuolella oli sen viereen meren puolelle asettunut puolentusinaa proomuja ja vintturit alkaneet jyristä. Suuri osa lastiamme purettiin proomuihin ja oltiin ankarassa työssä koko yö. Aamupuolella olivat proomut painuneet niin syvälle, että kuohuaallot räiskyivät keskipalkalta sisään. Minä tarkastelin kauan lossausta ja näin, että enin siirretystä oli alkohoolia laatikoissa ja tynnyreissä. Toisissa näki kirjoituksen "Likor", toisissa "Nectar", monissa ei ollut mitään tavarannimitystä, mutta eräät muut merkit ilmaisivat, mitä ne sisälsivät. Kaikki nämä tavarat, jotka me siis olimme tuoneet tänne Hampurista, olivat aiotut Beiraan, Portugalin Itä-Afrikaan. Mekin olimme nyt kulkevat Beiran kautta, mutta koska matka Lissabon-Suez-Beira on jonkun verran lyhyempi kuin meidän matkamme Lissabon-Kap-Beira, niin maksoi nähtävästi vaivan siirtää tavarat toiseen, suorempaa tietä kulkevaan laivaan, joka ei luultavasti ollut vielä saapunut.
Mutta kummakseni jäivätkin nuo kuusi proomua koko siksi päiväksi laivamme ulkosivulle, ja nyt, jolloin meidät hinattiin ulos virralle, seurasivat ne mukanamme. Ja silloin ryhdyttiin vielä paljon merkillisempään hommaan. Tuskin oli ankkuri laskettu, niin kaarilamput pääluukun ja etuluukun kohdalla sytytettiin, luukut avattiin, vintturit pantiin käyntiin ja koko lasti, jonka olimme proomuihin purkaneet, nostettiin jälleen takaisin meidän laivaamme. Jokainen kolli, jokainen "Likor" ja "Nectar", jok'ainoa nimetön tynnyri.
Moinen päätön järjettömyys sai tietysti ensin ajattelemaan suunnatonta erehdystä tahi odottamatonta peruutusmääräystä. Mutta niin ei asian laita ollut. Tämä tehtiin täydellä harkinnalla.
Tavaroilla Hampurista Beiraan on korkea ulkomaantulli. Tavaroilla Lissabonista Beiraan ainoastaan kotimaantulli ja ero on n. 20 prosenttia. Jos nyt lasti viedään todistettavasti portugalilaisista proomuista Lissabonin satamassa Taboraan, on sen hampurilainen kotiperä poispyyhkäisty ja tavaran laivaanottopaikka on Lissabon. Lyhyesti sanoen, se kulkee silloin pienemmällä tullilla.
Mutta tuontitulli sitten? kysyy lukija. Eikö tavarasta, joka tuodaan Hampurista ja lossataan Lissabonissa, ole maksettava tullia? Eikö tämä tulli nouse yhtä suureksi kuin mainittu alennus?
Tässä päähuijaus onkin. Tavaraa ei pidetä laisinkaan Lissaboniin saapuneena. Se ei ole ollut tavaralaiturilla, ei Portugalin mantereella. Mitä kapteeni kaatelee laivan ulkokupeilla huvikseen venheisiin, se ei kuulu laiturin puolella kehenkään.