"Ei, anteeksi, ei vielä. Se ei ole minun vikani, mutta portugalinkielessä näkyy olevan vielä yksi a."
"Zum Teufel, was ist denn das?" Kolmiääninen paheksumisen huuto. Eräs herroista aikoi repäistä kädestäni kirjan pois. Hän luuli, että minä pilkkasin heitä.
"Hyvät herrat, teidän täytyy rauhoittua, minä vakuutan, että se on viimeinen a, joka nyt täältä lähtee." Ja minä luin: "a, a:n ja ö:n väliääni, esim. pano, liina."
"Väliääni? Väliääni?? Das ist ja zum Verrücktwerden. Kuka ilmeinen kristitty (kysyjä oli juutalainen) voi sanoa a:n ja ö:n väliäänen?"
Minun täytyy tunnustaa, että tehtävä oli epäilyttävä, ja kun olimme hyvän aikaa ulahdelleet erilaisilla suun asennoilla kaikkea, minkä voi olettaa häilyvän a:n ja ö:n välillä, tietämättä, millä asteikon kohdalla tosiaan kohtasimme portugalinkielen kolmannen a:n, päätimme lykätä yhtiökokouksen toistaiseksi ja mennä hengittämään raitista ilmaa.
Me vaelsimme kukin eri suunnalle ja häiritsimme useita kanssamatkustajia, jotka nauttivat lepotuoleissaan valtameren suurta rauhaa, kysymällä heiltä, saisivatko he suustaan vokaalin, joka on a:n ja ö:n välillä. Harvinaisen vokaalin, jota portugalinkielessä on hurjan paljon. Pian olimme tartuttaneet vokaalin koko hienoon yleisöön ja kannen päästä toiseen kuului sitten mitä eriskummaisimpia ääniä. Kun joku tuli ylös ja kysyi, mitä herran nimessä tämä merkitsi, niin vastasivat kaikki, että se on portugalin ensimäinen kirjain.
Tästä huomataan, että osuuskuntamme oli kadottanut moraalisen koossapysyväisyytensä. Me teimme hiljaisen tilin ja minä läksin yksin matkaani oppikirjoineni, suurine ja pienine, päättäen jatkaa yksinäni.
Jouten kulkevasta matkamiehestä, joka lienee tutkinut aikoinaan espanjankielen alkeita, oli tosiaan hämmästyttävää tarkemmin huomata, miten huimasti tuon ikimuistoisen niemen läntiset rannikkolaiset ovat voineet väännellä selvän ja kauniin Kastilian kielen. Katsokaamme esim. määräävän artikkelin monikon maskuliini-muotoa. Espanjalainen kirjoittaa ja sanoo los, portugalilainen kirjoittaa os ja sanoo ush. "Ensi askeleet": os primeiros passos, lausutaan suunnilleen: ush primairush passush (jolloin a sanassa "primairush" on juuri tuo käsittämätön väliääni, josta äsken oli puhe). Toinen esimerkki. "Samat kauniit valonsäteet" kuuluu: ush meshmush bälush rajush dash lusish. Sitähän ei ole vaikea ymmärtää ja se vaikuttaa esperantolta, mutta kuuluuko se säädylliseltä?
Minkälaisia elegioita voisinkaan veisata monesta muusta seikasta portugalinkielessä: inhoittavasta l:stä, nasaaliäänistä, nasaalidiftongeista. Mutta minä kyyristyn vavisten kumaraan, sillä Camoensin hahmo kohoaa jo taivaanrannalta. Oppimaton näkee Estremaduran rantaharjanteen ensimäisen hienon varjon itätaivaan tummansinisellä taustalla. Ikäänkuin pitkänä ja suurena moitteena nousee sieltä näkyviin keltaisia, vihreitä ja valkeita piirteitä kauniista maasta.