"No pojat, kuinka jaksatte?" — "Hyvin vain, ja olipa hyvä, kun tulit kotiin. Täällä tuli lumi niin aikaisin, että olemme kiertäneet monta karhua. Kyllä niitä on runsaasti tänä vuonna, ja suurta vahinkoa ovat tehneet sekä talollisille että suomalaisille. Sekä Wiggenin asukkaat että Keskisalon eli Midskogin Juho ovat käyneet täällä sinulta apua hakemassa. Nyt tulee metsässä elämä; mutta missä Teppo on?" — "Matin luona." — "Olisihan minun pitänyt se arvatakin, mutta olen sinun kotiintulostasi niin hyvilläni, että olen ihan typerryksissä. Kyllä metsästys onnistuu yhtä hyvin Pikku-Rakinkin avulla; tottamaar meille tulee hauskaa tänä talvena."
"Kuuluukos mitään uutisia?"
"Eipä ole kuulunut mitään."
"Onko teistä kukaan käynyt Antin luona?"
"Ei ole tullut käydyksi."
"Mutta onhan teillä kaksi pyssyä?"
"Niinpä tosiaankin! Pietari Hakkarainen kävi täällä ja jätti pyssyn sinulle annettavaksi, sanoi paljon kiitoksia ja käski sanoa sinulle terveisiä ja mainita, ettei meillä kuningasta olekaan, vaan kuningatar, joka on oikein herttaisen hyvä. Kuningatar on tuominnut Ekshäradin talolliset rakentamaan Hakkaraisen talon uudelleen ja elättämään sekä hänet eitä hänen vaimonsa, kunnes talo tulee valmiiksi ja hän on saanut korjata viljaa, ja heidän vallesmanninsa hän on tuominnut antamaan Hakkaraiselle asunnon ja suojeluksen. Voit arvata, miten Hakkarainen siitä ylpeili. Hän sanoi, ettei suinkaan maksa vaivaa ruotsalaisten tehdä kiusaa suomalaisille, sillä nyt hän oli puhutellut kuningatarta, niin että he kyllä saisivat tietää hänen käyneen kuninkaissa."
"Tiedätkö, mihin Hakkarainen meni täältä?" — "Hänellä oli aikomus kyläillä täällä pohjoiskulman suomalaisten luona, sillä tänä talvena hänen ei tarvitse tehdä työtä. Minä arvelin, että hän meni Pekkalaisen luo, ainakin hän sanoi sinne menevänsä."
"Minkä verran teillä on ruokavaroja talveksi?" — "No, jauhoja on tarpeeksi asti, mutta lihaa on niukalti. Talvi tuli liian aikaisin, niin että saimme lintuja vähän. Yhden karhun saimme loukusta, mutta sen lihoista jaoimme Elgsjön suomalaisille. Majavia olemme saaneet viisi, ja kaksi näätää olemme ampuneet, mutta nyt tulee kyllä toinen juttu, kun sinä Rakin kanssa olet tullut kotiin. Olisipa nyt hengissä sinun vanha Rakkisi, voisimme jakautua eri ryhmiksi, mutta nyt saamme kulkea yhdessä. Ei hätää mitään. Meillä on kolme pyssyä. Sepä vasta on oikea jyskyttäjä se pyssy, jonka Hakkarainen meille osti. Katsohan!" — "Oletko koetellut sitä?" — "Olen tietystikin, mutta se on liian iso pienempien lintujen ampumiseen, ei jää mitään jäljelle, jos ampuu teertä tai pyytä."
"Ammu siltä pää poikki, niin ruumis jää eheäksi", vastasi Pekka leikillisesti. — "No niin", vastasi Niila, "kyllä siitä hyvä tulee, kun vain ensin näytät minulle, miten se käy", ja sitten molemmat nauroivat.