Tällaiset reippaat ja tottuneet miehet eivät kauan viipyneet, ennen kuin nuotio oli tehty, jonka jälkeen kelkka vedettiin tulen ääreen ja lapset saivat lämmitellä. Sitten haalattiin havuja vuoteeksi ja keitettiin ruokaa. Miehet hakkasivat havut ja Mattu keitti illallisen.
Kun oli syöty yksinkertainen ateria, johon kuului rasvanokareella höystetty vesivelli, pantiin lapset mukana olevaan lammasnahkapeitteeseen ja he nukkuivat pian. Miehet sytyttivät piippunsa ja pojat oikaisivat pitkäkseen havuille. Pekka kyseli enoltaan, mihin paikkaan Ruotsissa he oikeastaan asettuisivat asumaan, kun sinne tulisivat.
"Vermlantiin", vastasi ukko.
"Mihin sinne?"
"Malmivuoren luoteispuolelle."
"Kuinka kauas sieltä?"
"En tiedä tarkkaan sanoa; se riippuu kelistä; parin viikon matkan päähän, arvelen."
"Kuinka sinne osaamme?"
"Kylläpä jollakin tavoin tien löydämme."
"Nouskaa, pojat, teidän täytyy katkoa pieniä näreitä tulen ympärille, sillä tulee tuisku; huomenna on raskas hiihtokeli. Tulkaa kaikki", sanoi Yrjänä ottaen kirveen, meni vähän matkan päähän ja hakkasi poikki tuuhean näreen toisensa jälkeen, jotka pojat raahasivat nuotion ääreen, missä ne asetettiin puolikehään makuusijojen ympärille. Näreiden päälle potkittiin lunta, kunnes syntyi kohtalaisen korkea valli yösijan ympäri ja suojeli sen tuulelta ja tuiskulta.