Tämän päätöksen tehtyään pojat tunsivat taas heräävän synnynnäisen halun ja mieltymyksen metsään ja metsässä elämiseen ja he olisivat heti lähteneet matkaan, jos vain olisivat voineet hankkia välttämättömän tarpeellista ruutia. Sitä ei ollut aina Malmivuorilla saatavissa; sitä myivät kiertävät kauppamiehet eivätkä nämäkään kaikille. Sellaisten kuin Pekan ja Antin oli vaikeata saada sitä rahallakaan. "No, sitten meidän täytyy aluksi tulla toimeen jousipyssyillä", ehdotti Antti; "tee sinä, Pekka puutyö, niin minä kyllä pidän huolen teräksisistä, kaarista ja muista siihen kuuluvista tarpeista". Vaikka siinäkin oli aika urakka, siitä suoriuduttiin sentään. Teräsjouset saatiin valmiiksi ja sovitettiin varsiin. Antti oli sitäpaitsi tehnyt nuolenkärkiä ja uudet kirveet.
Sillä välin lähestyivät syysmarkkinat, ja pojat toivoivat niille tulevan jonkun kauppiaan, jolla olisi myytävänä ruutia.
Tämä toive kävi toteen. Useillakin kauppiailla oli ruutia, mutta pojat epäilivät, uskaltaisivatko he ruveta kauppaa hieromaan. He pääsivät epätietoisuudestaan, kun Taneli ilmestyi markkinoille. Hän oli tullut hankkimaan vuohia, sillä sudet olivat syöneet entiset. Tanelilla ei ollut varoja ruudin ostoon, mutta siihen pojat kyllä tiesivät neuvon. Tarkoitukseen he päättivät käyttää yhden Eerik-herran spesie-taalereista.
Taneli ällistyi suuresti, kun pojat kertoivat heillä olevan rahoja, mutta ei estellyt, kun nämä pyysivät häntä hankkimaan heille ruutia. Syysmarkkinoilla koetettiin vieläkin tiedustella Yrjänä Kailasen olinpaikkaa, mutta menestyksettä.
Hyvillä mielin pojat kuitenkin olivat ja tunsivat itsensä onnellisiksi päästessään lähtemään Malmivuorelta ja palatessaan Tanelin mukana salomaille. He olivat yhtä köyhiä kuin ennenkin, sillä työ ei ollut heille tuottanut muuta kuin niukan toimeentulon; mutta he olivat melkoisesti kasvaneet ja olivat nyt pitkiä, voimakkaita nuoria miehiä; Pekka varsinkin oli tavattoman pitkä. Ja olivatpa he saaneet nähdä paljon ja olivat ammatissaan taitavia. Sitä he eivät paljoakaan ajatelleet; nyt heidän piti etsiä käsiinsä omaisensa; sen he olivat lujasti päättäneet.
He olivat erittäin hyvillään löytäessään kätköpaikasta pyssynsä ja muut metsästyskapineensa tosin hiukan ruostuneina, mutta ne vammat he saattoivat korjata Tanelin luona, joka oli pyytänyt ja neuvonut heitä jäämään hänen luokseen, kunnes tulisi suksenkeli.
Pekanhuhta oli entisellään. Pelto ei ollut suuresti laajentunut entisestään, halme sitä vastoin oli suurentunut, kun hyyänpuoleinen metsäkappale oli palanut kulovalkean ryöstäydyttyä valloilleen.
Tänä vuonna ei Tanelilla ollut oikein menestystä, eikä hän ollut ehtinyt paljoa metsästellä. Halme oli iso, ja viljan korjuuseen oli mennyt pitkä aika. Yhden karhun hän oli kuitenkin saanut pyydykseensä, mutta nyt oli tehtävä metsästyksestä täysi tosi.
Liisu-emännän mielestä olivat hirvet parasta saalista, siksi hän kehoitti miehiä lähtemään nyt onneaan koettamaan. Siihen olivat Taneli ja nuoret miehet kyllä halukkaita, iloisella mielellä he lähtivät yrittämään.
Metsästystä kesti nyt muutamia viikkoja, ja Liisu-eukolla oli täysi syy olla tyytyväinen metsämiehiin. Kun lumi tuli maahan, oli lihavaroja riittävästi koko vuoden ajaksi ja Tanelilla tarpeeksi nahkoja vaihtaakseen itselleen niillä muita tarpeita. Tulevaisuutta odotettiin toiveikkain mielin.