Lilli (matkien). Totta kai pitää totella vaimoansa!
Naemi. Eihän se sovi.
Lilli. Niin nuori ja niin paatunut! Ei, kuulepas, Naemi! Kohta minä laulan sinulle suoraan vasten silmiä. Tiedätkö sinä mitään meidän naisellisista oikeuksistamme?
Naemi. Elias sanoo, että naisen oikeus on kärsiä.
Lilli. Kiitoksia kunniasta! Anna sinä se oikeus miehille. Heillähän on vahvemmat hartiat. Ei! Tämä kääntyy minulle oikein omantunnon asiaksi, kun meistä nyt tulee sisarukset ja kun minä pidän sinusta. Sinä olet ihan muuttumaisillasi n.s. todelliseksi naiseksi, Naemi kulta, ja meidän valistuneena aikanamme se on peräti rumaa. Kaikki miehet ovat itsekkäitä, aina syntymästään saakka.
Naemi. Elias puhuu vaan naisten itsekkäisyydestä.
Lilli. Ha, ha, ha! Kylläpä teillä mahtaa olla ihania keskusteluja! Sinun pitää tulla minun kanssani Helsinkiin.
Naemi (Katsoa tuijottaa häneen). Helsinkiin!
Lilli. Niin. Sinun pitää käydä naisyhdistyksessä, että oppisit tuntemaan oman arvosi ja — ja naiselliset oikeutesi, — meidän oikeutemme, näetkös.
Naemi. Helsinkiin! voi, voi! Mutta en minä pääse.