Naemi (yksin, kulkee kiivaasti edestakaisin). Hyi! Sitä ei hän olisi uskaltanut tehdä Lillille. (Huutaa hänen jälkeensä.) Enpäs kerrokaan, mitä aiomme tehdä. Mutta saatpas nähdä! Saatpas nähdä!
(Menee vihoissaan ulos.)
Lilli (tulee, kävelee ensin miettiväisenä, istahtaa pianon ääreen ja laulaa):
"Kung Beles söner gärna drage" j.n.e.
Rovasti (tulee kamaristaan kuuntelemaan laulua).
Ruustinna (tulee kyökistä). Minun täytyi kerrassaan jättää paisti omille hoteilleen ja lähteä kuuntelemaan sinua, Lilli kulta. Tuota laulua laulettiin paljon ennen aikaan.
Rovasti. Niin, hauska on kuulla noita vanhoja säveliä.
Lilli. Voi, kuinka minulle tulee ikävä, kun täytyy jättää teidät. Olen niin mieltynyt teihin.
Rovasti. Istu tähän, Lilli kulta.
Ruustinna. Niin, lapsi kulta, meillä vanhoilla on omat tuumamme. Minun täytyy tunnustaa, että ensin olin hyvin peloissani, kun näin sinun kummallisen pukusi ja oudot tapasi.