Rovasti. Mutta Lilli kulta!
Lilli. Ei mitään muttaa, isä-ukko!
Rovasti. Niin, mitä sinä arvelet, äiti?
Ruustinna. Niin, — mitä sinä itse mietit, isä?
Lilli. Isä suostuu, äiti suostuu ja siitä tulee näin suuri suostumus. Ajatelkaahan, kuinka hirveän iloiseksi hän tulee!
Rovasti (nuuskaa). Kyllä sinä näyt osaavan! Niin, äiti, mitä tuumit tästä mutkallisesta asiasta? Pitäisihän tytön vähän saada katsella ympärilleen.
Ruustinna. Jos Naemi saisi asua Lillin vanhempien luona… ja Antinkin tähden… ja jos Lilli ottaisi hänet huostaansa, ja jos isä voi antaa rahaa, niin kyllä minun puolestani.
Lilli. Eläköön! Naemi saa siis tulla!
Ruustinna. Mutta talouskoulua hänen pitää käydä. Etkä sinä saa laahata häntä tanssijaisiin etkä teaattereihin. Muista se!
Lilli. En, en, en! Me olemme niin äärettömästi ahkeria. Voi, kuinka hän tulee iloiseksi. Johan sinä lupasit, isä? Eikö totta?