Apulainen. Naema kulta! Sinulla on hyvin paha tapa keskeyttää muita puheessa. Siitä tavasta sinun täytyy luopua. Muista nyt se. Lahjakas, sanoit. Siinäpä se juuri pulma onkin. Nuo niin sanotut lahjakkaat ovat vaarallisimmat vihollisemme. Aina ne tahtovat muutoksia, parannuksia muka. Aina ne tahtovat arvostella ja kritiseerata. Arvokkaimmatkaan auktoriteetit eivät vaikuta heihin.
Naemi. Niinhän se on, paratkoon. He eivät huoli pipistä eikä papista, Kas! housunlahkeesi on ratkennut! Korjaanko sen?
Apulainen. Tee se, lapsukaiseni! Teoksessani olen juuri selitellyt tätä kohtaa, joka epäilemättä on aikakautemme kipeimpiä.
Naemi. Niin, epäilemättä! Aikakautemme kipeimpiä!
Apulainen (lukee): "Aikakautemme surullisin ilmiö on nykyisen ihmisen vapaa luottamus itseensä, sen sijaan että hän turvautuisi vanhoihin, vakaantuneihin, isiltä perittyihin auktoriteetteihin. Tunnustettu on, että ihmiskunta turmeltuu turmeltumistaan vuosisatojen halki. Siis: valo tulee sitä kirkkaammaksi, mitä kauempaa se loistaa, niinkuin historian selvä tuomio todistaa. Mikä karkottaa hallitsijat valtaistuimiltaan? — Auktoriteetti-uskon puute. Mikä erottaa kirkon ja valtion? — Auktoriteetti-uskon puute. Mikä riivaa maallikoita pyytämään neljättä vaalipappia? — Auktoriteetti-uskon puute. Mikä villitsee naisen vastustamaan miehen ylivaltaa? — Aina sama auktoriteetti-uskon puute. Ranskan vallankumouksesta Minna Canthin Työmiehen vaimoon saakka loistaa auktoriteetti-uskon puute sinä punaisena lankana, jonka ihmisen turmelus on punonut viime vuosisadan köyteen, joka…"
Naemi. Voi, voi, Elias, kuinka kaunista! Onko tuo sama kirjoitus, jonka lähetit Finlandille ja Vartijalle, ja joka…
Apulainen. Ensin tosin ajattelin niin, mutta nyt olen muuttanut aikeeni. Luullakseni teokseni ansaitsee paremman kohtalon, kuin hukkua sanomalehtien lokavirtaan.
Naemi. Kas, nyt se on tehty.
Apulainen. Kiitos! Mistä me tässä puhuimmekaan? Oikein. Veljesi morsiamesta. Niin, niin. Suokoon Herra, että veljesi olisi tehnyt hyvän vaalin, vaikka ottikin morsiamensa pääkaupungista. Vaikka niinkuin minä tässä samaisessa teoksessani sanon, että tuota… "Suuret kaupungit ovat n.s. sivistyksen kehtoja, maaseutu taas yksinkertaisuuden ja kristillis-siveellisen konservatismin aatteellinen koti. Onnelliset ne naiset, joiden on sallittu täällä viettää elämäänsä, tietämättöminä kaikesta, mitä siellä liikkuu. Sillä nainen on heikko astia, ja mitä…"
Naemi. Niin, sinä et usko, miten kehnoja me olemme.