Lilli. Hm. Sinä rakastat siis todellakin häntä?
Naemi. Rakastan. Senvuoksi onkin niin vaikeata kun te olette pahoja hänelle.
Lilli. Hm!
Naemi (vilkkaasti). Katsos, hän on oikea mies, mies, joka tietää mitä hän tahtoo! Ehkä hän on väärässä. Mutta kaikessa tapauksessa hän on miehekäs mies. Ja sellaista miestä naiset ihailevat, ainakin minä. Mutta sitä sinä et ymmärrä.
Lilli. Niin, niin. Mutta jos tuo miehekkäisyys onkin vaan itserakkautta, itsekkäisyyttä ja — itsepäisyyttä.
Naemi. Mutta ei Elias ole itsepäinen eikä itserakas eikä…
Lilli. Ei, ei! Hän uhraa itsensä sinun tähtesi, rakkaani!
Naemi. Mutta sitä hän ei saa tehdä. Ei, ei! Ei hän saa uhrata periaatteitaan eikä katsantokantaansa minun tähteni!
Lilli. Tiedätkö sitte mikä on hänen katsantokantansa? Se että hän on kaikki kaikessa — ja sinä, sinä vaan mitätön nolla. Kas siinä sinun avioliitto-tyrannisi kaikessa loistossaan.
Naemi. Niin, sinä tahdot, että miesten pitäisi seistä varpaillaan sinun edessäsi ja ihailla sinua. Siinä ei ole mitään syvää. Mutta, katsos, rakkaus, rakkaus on syvä. Vaan sitäpä ei olekaan teidän tanssiaisissanne Helsingissä.