Lilli. Se on vaan Lilli. Jos jaksat, niin tule tänne! Vähäksi aikaa vaan; ole niin hyvä!
Apulainen (ovessa). Vai niin! Mitä tahdotte?
Lilli. Minulla olisi vähän sanottavaa sinulle. Etkö tahdo istua?
Apulainen (näpeästi). No — hm — mitäs sitte?
Lilli. Sinä näytät niin sairaalta. Kuinka ikävä, että taas olet kipeä.
Apulainen. No, kiitän osanotosta! Olipa se hiukan odottamatonta. No, mitä tahdotte?
Lilli (kiekaillen). Istu nyt kun pyydän. Minulla on niin ikävä.
Apulainen. Vai niin. Ei se minua lainkaan ihmetytä. Jos tarkoituksenne on saada minusta huvia, niin minä en ole nyt sillä tuulella.
Lilli. Ei, ei! Minä tahdon nyt puhua kanssasi vakavasti. Minä olin eilen tyhmä sinulle.
Apulainen (kylmästi). Vai niin! En minä tiennyt, — en ole, nähnyt, että Lillillä olisi niin katuvainen mieli. No, kuinka Lilli nyt on tälle päälle tullut niin äkkiä?