Tyytymättömyyden huutoja.
KUUDES KARJALAINEN. Parasta on kiirehtiä, meillä on viiden päivän perästä kuuton yö, silloin sopii se mainiosti.
SEITSEMÄS KARJALAINEN hurjasti. Poltettaman pitää heidän käräjäpaikkansa ja pyhät lehtonsa ja rantansa kärvennettämän, niin että Pähkän puoli kaikkina aikoina todistaa karjalaisten kostoa.
ENNU toistaen harvakseen. Käräjät ovat niinmuodoin päättäneet, että viiden päivän perästä, kuunvaihdoksen aikana, tehdään sotaretki hämäläisiä vastaan. Me hyökkäämme vähintäin viidensadan miehen väkisinä, heidän kylänsä poltetaan, ja kaikki, joilla on henki, tapetaan; myöskin Tuukan perillinen. Heidän käräjäkenttänsä ja pyhät lehtonsa poltetaan, rannat kärvennetään ja Irja tuodaan kotiin. Onko se käräjäin mielipide.
HUUTOJA KAIKKIALTA. On, on, on!
ENNU ottaa esiin kirjosauvan, merkitäkseen käräjäin päätöksen, mutta asettaa sen hitaasti takaisin pöydälle, kun ovi avataan ja Tuukan poika suuren seurueen kanssa ja täydessä päällikkövarustuksissaan astuu sisään. Hämäläisjoukkue järjestyy oven luokse ja Tuukan poika astuu keskelle käräjäpirttiä tyynenä ja levollisena. Äänekästä nurinaa karjalaisten joukosta.
TUUKAN POIKA. Olen Tuukan poika, hämäläisten päällikkö; isäni oli väkevä Tuukka ja äitini Hangan Irja. Tulen maastani ja tarjoan rauhaa ja sovintoa. Jättäkäämme nämä veriset taistelut. Meidän syöntimaamme ovat kaukana toisistaan houkutellakseen. Mitä auttavat meitä nämä ainaiset tappelut.
MUUAN KARJALAINEN huutaa. Ei, rauhaa et koskaan saa, sotaa siksi kuin olette hävitetyt maanpäältä.
TOINEN KARJALAINEN. Ukko on luonut hämäläiset ja karjalaiset vihollisiksi. He eivät voi koskaan tehdä liittoa.
ENNU lyö voimakkaasti nuijan pöytään. Vaiti siellä!