TUUKAN POIKA jatkaa. Verikostot ovat meille hämäläisille yhtä pyhät kuin teillekin karjalaiset. Lauson Usu on surmannut isäni — —
MUUAN KARJALAINEN. Se oli oikein.
ENNU lyö sauvaa pöytään. Vaikene, Pasko!
TUUKAN POIKA. Senvuoksi tulisikin minun surmata koko hänen sukunsa, mutta jätänkin koston Tapiolle. (Viittaa seurueeseen päin.) Kukka, tule tänne! (Lauson Kukka hiipii pelokkaasti hänen luoksensa.) Tässä näette Lauson Usun tyttären; häntä pyydän teiltä emännäksi Tuukkalaan — —
MUUAN HURJA KARJALAINEN. Ei, Usun tytärtä et koskaan saa. Sinut ja joukkosi surmaamme me tänä yönä ja tällä lattialla.
ENNU hyppää ylös. Issa, lakimme sanoo, että muukalaisella on sama oikeus tuoda asiansa esiin käräjillä kuin karjalaisellakin, ja ett'ei kukaan saa häntä keskeyttää. Istu, sinä sakotetaan kymmenellä lampaalla.
Ukko Lyytikkälä, joka koko käräjien ajan on istunut rähinöistä välittämättä, tarkasteli alussa visusti Tuukan poikaa, samalla nähtävästi ajatuksiinsa vaipuen. Hän nousee nyt hitaasti ja luuvalon vaivaamana.
LYYTIKKÄLÄ. Minä, Lyytikkälä, olen tarkasti punninnut, mitä tämä nuori päällikkö on sanonut ja päättänyt, että Usun tytär olkoon hänen, sekä ehdotuksensa rauhasta ja sovinnosta hyväksyttäköön.
Istuu jälleen hitaasti. Pirtissä seuraa täydellinen hiljaisuus.
Vähän myöhemmin alkavat muutamat karjalaiset kuiskia keskenään
ja tehdä liikkeitä.
ENNU nousee ylös ja nilkuttaa sauvansa nojassa Tuukan pojan luo, ottaa häntä kädestä ja puristaa sitä voimakkaasti. Sukulainen! Sinä olet onnistunut voittamaan karjalaisten käräjillä yhtenä niiden pahimpana hetkenä. Huomenna lähetän sinulle kymmenen lammasta alas koskelle, te saatte lähettää niin monta kuin haluatte, uhriksi Ukolle naapurisovun jatkumiseksi.