Kirottu olkoon koko Hiiden heimo! Tuoni avaa veräjänsä. Sen musta joki kohisee ja pauhaa! Manalan koirat ulvovat! Niin! — Kirottu ollos, Karjalan kansa!
(Sotamelske lähenee ja yltyy yhä hurjemmaksi).
IRJA (hajalla hiuksin, juoksee epätoivoissaan edestakaisin. Vaipuu vihdoin maahan, käsiään väännellen). Oi, kaikki tää veri vuotaa minun tähteni! — Haa, Usu!
USU (tulee kallioiden välitse. Näkee Irjan. Syöksyy heti hänen päällensä ja sitoo hänen kätensä ja jalkansa). Kas, siinähän se! — Nyt on kosto minun!
(Aikoo viedä hänet pois. Samassa tulee Tuukka).
TUUKKA. Usu!
(Tulinen tappelu Irjasta).
VAINA (vuorella). Katsokaa, kuinka Lapin Jumalat kostavat! Ha, ha, ha!
Väliverho.