ELKKA. Myöhään tulit sinä, Tuukan vaimo!
IRJA (huomaa Elkan, huudahtaa). Sinäkö? — He sitoivat minut vangikseen. Nyt vasta pääsin irti —.
ELKKA. Lähde takaisin! Olethan vielä nuori. Häme on hävitetty!
Riemuitse! Sinä olet vapaa. Ryöstäjäsi on kostettu!
IRJA. Älä pilkkaa kurjaa!
ELKKA. Mene matkoihisi! Mitä teetkään täällä? — Sinä olet Karjalan heimoa, ja minä vihaan sinua!
IRJA. Anoppi!
ELKKA. Minä olen Hämeen naarassusi. Sinä riistit minulta penikkani ja tapoit ne.
IRJA. Minäkö?
ELKKA. Niin, sinä!
IRJA (peittää käsin kasvonsa). Oi, minäkö?