ELKKA. Miksi et repinyt silmiä päästäsi, kun poikani näki sinut?
IRJA. Oi, mua kurjaa! Miksi äitini synnytti minut?
ELKKA. Miksi et purrut huuliasi rikki, kun poikani suuteli sinua!
IRJA (vääntelee käsiään).
Parempi mun oisi ollut,
Parempi poloisen raukan
Syntymättä, kasvamatta
Näille päiville pahoille,
Ilmoille ilottomille.
Oi tapahtuuko tää kaikki minun tähteni?
ELKKA. Niin, juuri sinun! Miksi en minä kuristanut sinua silloin heti, kun Tuukka toi sinut morsiamenaan meille? Ole kirottu sinä, kansani turma!
IRJA (pitelee sydänalaansa). Oi, auta! Älä kiroa minua! Muuten kuolee
Tuukan lapsi sydämeni alla.
ELKKA (huudahtaa). Irja! Oletko raskaana Tuukalle?
IRJA. Oi olen.