TUUKKA. Ole huoletta! Kyllä minä aina vaimoni varjelen.
ORVO. Äiti puuhailee sinulle Immua sieltä kotiperukalta.
TUUKKA (varmasti). Mutta minä tahdon tämän ja sillä hyvä. Pähkäjärven tytöt venyvät pankolla ja torkkuvat päivät päästään.
ORVO. Niin, kyllähän Karjalan kassapäät tanssivat paremmin kuin meidän puolen tylleröt.
TUUKKA (naurettavalla hilpeydellä). Niin, kelpaa vaan katsella, kun Karjalan tyttö tanssissa pyörii — (Matkii oravaa) — kuin orava oksalla. Häntä heilahtaa kuin västäräkin pyrstö ja silmät palavat kuin nokkelan hiiren.
ORVO (nauraa). Kovinpa olet rakastunut, poika parka! Ja miksi et itse tanssinut eilen!
TUUKKA. Mitä minusta tanssijaksi! Mutta reippaita ihmisiä on hauska katsella. Ja kun se tyttö tulee Tuukkalaan, niin hän saa keikkua kaiket päivät.
ORVO (pilkallisesti). Sinunko kanssasi?
TUUKKA. Ei, vaan sinun. Sinun koipesi ovat ketterämmät.
ORVO. Ja mitä sinä silloin teet?