VAINA. Niin olenkin — Lapin noitain nostattama.
HANKA. Lemmon siittämä sikiö!
VAINA. Niin, hornan peikkoinen para! Päivä päivältä, heitto heitolta minä kaivan kuoppaa kuollaksesi. Ja siihen sinä vihdoinkin vaivut yhtä köyhänä kuin laukesit äitisi kohdusta. Tähteet kyllä lapsesi korjaavat, elleivät varasta sinua puti puhtaaksi jo sitä ennen. Tahi kenties kaikki leimahtaa tuhkakasaksi. (Ottaa kekäleen takasta ja heiluttaa sitä ilmassa)
HANKA. Senkin hurjimus! Anna tänne kekäle! Poltat vielä koko pirtin!
VAINA (nauraa ja katselee pölkyn kohdalla olevaa rakoa).
HANKA (huutaa). Mitä siinä katselet?
VAINA. Katselen vaan tuota kulunutta rakoa.
HANKA (siirtää pölkyn raon päälle). Pois, hornan henki!
VAINA. Niin, minä menen ja huudan salaisuutesi maailman tiedoksi.
HANKA. Minä tapan sinut!