IRJA. Ja kuitenkin venhe tuli aamulla Lyytikkälän puolelta!
ENNU. Sitä et nähnyt. Järven selkä oli sumussa.
IRJA. Kyllähän minä asiat arvaan. Lyylikki näet kuiskasi minulle jotain eilen illalla.
ENNU. Mitä sitten?
IRJA. Kehaisi pitävänsä sinusta. Sinnepäin hän supatti.
ENNU. Niinkuin en sitä tietäisi. Siksi olinkin yöjalassa hänen luhdissaan.
IRJA. Ja nyt sitten torkut koko päivän.
ENNU. Enkä. Aamupäivän vain. Ruvetaanko ruoalle?
IRJA (ottaa eväät esille). Niin, minä rupean syömään, mutta sinä saat maata tyhjin suin, koska et ole tehnytkään mitään. Yksi, kaksi, kolme kurjaa kerppua koko rupeamassa. Hyi, häpeä, laiskuri!
ENNU (lyhyen äänettömyyden jälkeen). Minä lähdenkin tästä naimaan tänä kesänä.