TUUKKALAN TAPPELU
HANKA. Viisi lammasta! Onhan lapseni kylän kaunein tyttö!
USU (nauraen). No kymmenen sitten, saituri.
HANKA. Ei! Yksitoista!
ENNU (suuttuen). Mitä tämä tietää? Viisi lammasta on tavallinen tytön hinta. Minä en siedä sisartani arvosteltavan sinne tänne. Viisi lammasta ja sillä hyvä.
HANKA (peloissaan). Rakas Ennu, jo yksikin lammas on suuri lisä köyhän läävässä.
ENNU (ylenkatseellisesti). Pidä itse lampaasi! En minä niitä sinulta anasta.
HANKA. Toisin sinä puhuisit, jos olisit itse saanut elättää tyttären.
Ehkä Tuukka tarjoo enemmän? Kentiesi kaksitoista?
ENNU (kiukkuisesti). Varo kinttujasi, isä! Ne lampaat leikkelen lihoiksi tällä lattialla, sanon minä.
VAINA (tulee). Jo tulevat, jo tulevat. Kaksi purtta tulla viilettää taloa kohti.