Naisen nuoren lunnahiksi,
Piian pienen päästimiksi
Tuukka tuottavi sinulle
Monin miehin, pursin, parsin
Härän, syötetyn suvella.
Apatetun appehilla.
Ehovallan suo hän sulle
Myötäjäiset määräellä,
Oman mielesi mukahan,
Kauno Karjalan tapahan.
HANKA. Onko tämä täyttä totta, Tuukka?
TUUKKA. On.
HANKA (viekkaasti). Myöhään tulit sinä, Tonnin poika. Pähkä-Tuukkaa kehutaan upporikkaaksi, ja hän kehtaa tarjota polkuhintaa. Tytärtäni ei myydä kuin Lapin orjaa. Ja onhan Louhijärven kulmallakin sulhasia omain tyttöimme varaksi. Karjalan kauneinta tyttöä ei tarvitse antaa ilmaiseksi Hämeeseen. — Mitä tarjoo Lauson Usu?
USU (ylpeästi). Hävetköön Tuukka tarjoustaan! Mutta tietäähän hämäläiset! Mitäpä mokomista! Minä annan kaksi härkää.
TUUKKA (kumeasti). Vieläkö karjalaisten on tapana myydä markkinoilla tyttäriään?
HANKA (mielistellen). Tiedänpä teikäläisten luopuneen siitä tavasta. Mutta maassa maan tavalla. Ja Karjalassa sinun täytyy tyytyä Karjalan tapoihin. Kolme härkää — ja tyttö on sinun!
TUUKKA (inholla). Kotorauhan vuoksi uhraan Lemmelle vaikka kymmenen härkää. Hännät kyllä lähetän Karjalaan.
ENNU. Haa!
TUUKKA (julmistuneena). Mutta lunnaiksi annan vain yhden härän.
Myötäjäisiäsi en vaadi. Saanko tytön vai enkö?