HANKA. Ei niin kiivaasti! Ei niin kiivaasti! Sinä olet nuori, mutta minä olen vanha ja kaupoissa kokenut. Irja, lisää olutta! Tuumitaan asiata tyynesti. Olutta! Olutta! Näin jaloa vierasta täytyy kestitä. Irja — —
TUUKKA (uhaten). Istu alallasi, tyttö! (Polkee jalkaa). Saanko vai enkö?
HANKA (suoristautuu). Hiljaa, vieras, kattoni alla! (Jälleen viekkaasti ja kavalasti). Kai minä sentään mieluummin annan tyttäreni oman heimon miehelle. Ja Usu, Lauson rikas Usu, on myös ihastunut tyttöön ja huomannut hänen kauneutensa. (Hävyttömästi). Kolme härkää! — Tyttö on nuori kuin heinä. Ei ole ikinä miehissä ollut. Ja niin täyteläinen! Pulskat rinnat! Leveät lanteet! — Kolme härkää!
TUUKKA (menee äkkiä ihmisjoukon lävitse Irjan luo, nostaa hänet olkapäälleen ja lähtee ovea kohti. Eräs karjalainen seisoo sattumalta hänen tiellään. Tuukka tyrkkää hänet nyrkillään lattialle).
Pois, orja, Häme-Tuukan tieltä! (Ennu syöksyy Tuukan päälle. Tuukka tarraa kädellään häntä rintapielestä kiinni, nostaa hänet kohoksi ilmaan ja heittää takaperin karjalaisten joukkoon). Orvo! Pidä hiiret loukossa kunnes ehdin venheeseen. (Eräälle hämäläiselle). Seuraa minua.
ORVO. Ole huoletta, veli!
(Tuukka menee, kantaen Irjaa olallaan.
Eräs hämäläinen seuraa häntä).
ORVO (ilkkuen). No, mitä te, myyrät, arvelette hämäläisten kosimistavasta? Vahinko vain, etten voi kutsua teitä häihin. Mutta kuokkain päivänä saatte halusta tulla rääpiäisille.
ENNU (syöksähtää Orvon kimppuun. Kovaa tappelua. Ennu joutuu häviölle.).
ERÄS HÄMÄLÄINEN. Poltammeko heidät luolineen päivineen?