TUUKKA. Niin — sinusta.
IRJA (äänettömyyden jälkeen). Teillä on ollut paljo puhuttavaa minusta viime aikoina — sinulla ja äidillä.
TUUKKA. Onpa kyllä.
IRJA. Ja valittamista on kai molemmilla?
TUUKKA. Äiti rakastaa sinua samoin kuin minäkin.
IRJA. Vai niin — samoin kuin sinäkin?
TUUKKA. Niin hän sanoi.
IRJA. Sanoiko todellakin? — Oletko koskaan kuullut äitisi valehtelevan?
TUUKKA. En.
IRJA. Vai et! No, kai se sitten totena pysyy.