TUUKKA. En mitään. Aion vain ruveta tästä puolin yhtä huolelliseksi kuin Orvokin. Minä en kärsi enää näitä rettelöitä! Tarkoitan — sinun täytyy koettaa totella äitiä!
IRJA (pahastuen). Miks'et manaa Orvoakin nöyryyteen?
TUUKKA (kiivaasti). Orvo — ja aina vain Orvo!
IRJA (hypähtää ylös ja nauraa). Ei mutta — ethän vain ole lemmenkade?
TUUKKA (hämillään). Tule ja suutele minua!
IRJA (kietoo kätensä hänen kaulaansa). Oi, Tuukka! Älä laske ketään väliimme!
TUUKKA. Ja kenenkä laskisinkaan, kultakäköseni! Minä en ole täydessä tajussani tänään. Mutta suothan sen anteeksi. Hiivi, hiivi likemmäksi, kyyhkyseni, ja kuhertele jälleen povellani. Äiti keittää sappeaan ja suhisee kuin käärme.
IRJA. Usko minua, Tuukka — kyllä hän pistääkin osaa.
TUUKKA. Onko hän pistänyt sinua?
IRJA (kiivaasti). Jollet minua usko, niin älä sitten hyväilekään.
Hylkää minut tahi polta otsaani orjan merkki!