"No, entä minkä lausunnon annat sinä, Anna! Sano suoraan vaan! Olemmeko syyttä suotta jääneet naimattomiksi?"
"Minusta tuntuu", sanoi Anna Boje armollisesti, "että te kaikki olette koettaneet saada itsellenne parhaan, mitä olette kohdanneet. Ja kun ette sitä ole saavuttaneet, niin olette jääneet vapaiksi. Nuori tyttö voi ymmärtää tuommoista ja antaa sille tunnustuksensa. Kaikki kolme olette kunnioitettavia vanhojapoikia".
Silloin tulivat kaikki kolme iloisiksi ja nauroivat, ja kilistivät lasia hänen kanssaan.
"Ja nyt!" virkkoi pitkä, "nyt tulee tuon kolmannen vuoro! Sitä olen koko ajan katsellut vähän epäillen; ei näe kylliksi hänen silmiään; ne ovat liika syvällä… Mikä on sinun lausuntosi?"
"Minä ajattelen samaa kuin Anna Boje", sanoi Kai Jans, ja silmissään välkähti elokkuus ja hyvyys: "Kaikki kolme olette koettaneet saavuttaa jotain puhdasta, jotain pyhää. Siksi olette nyt naimattomia. Ja olette tehneet oikein; sillä nyt olette pysyneet puhtaina miehinä".
Nuo kolme loivat epävarmoina katseensa alas laseihinsa…
Mutta silloin kohotti pitempi Kassen Wedderkop'in tovereista katsettaan, ja sanoi vakavasti: "En salli, että nuoret jäävät niin väärään luuloon: Me olemme kaikki kolme nuoruudessamme saaneet nähdä pyhää; mutta se ei, ikävä kyllä ole voinut estää meitä myöhemmässä elämässämme hairahtumasta syntiin".
Silloin säikähti Kai Jans ja hänen kasvonsa muuttuivat. Hän tuijotti synkkänä ja kalpeana eteensä ja aikoi nousta ylös.
Silloin kohottausi vieraskin tuolla viereisessä pöydässä, hänen tummat elottomat silmänsä olivat luotuina häneen.
Mutta Kai Jans istuutui taaskin ja tuijotti taaskin sekavasti eteensä pöytään.