"Jumala."
"Oh… mitä sinä puhelet."
"No… ja nyt kätesi tänne! Suuri, hurja perämiehemme ei ole saapuvilla vielä."
Mutta silloin hän jo tulikin keulapuolelta jahtia.
Silloin veti Anna kätensä takaisin, jonka hän oli oientanut Kai Jansille ja sanoi kirkkaalla äänellään: "Jos lupaatte molemmat, että olette ystävällisiä ja kohteliaita minulle… niin tulen teidän kanssanne Cuxhaveniin".
"Tyttöseni!" sanoi Pe Ontjes Lau… "tulehan pikaan tänne!… Poika hei: isopurje ylös…"
Kai Jans meni nopeasti keulaa kohden.
"Anna!" sanoi Pe Ontjes matalaan… "Nyt teit ystävällisesti!… Pue nyt päällysviitta päällesi kohta; on kylmää ja sitäpaitsi sataa. Oletko pukenut itsesi lämpimästi? Otin mukaan äidin päällyshuiveja…" Hän sulki hänen päällysviittansa edestä ja tarttui häntä kumpaankin käsivarteen ja painoi istumaan peräsimen viereen. "No… nyt istut siinä ja pidät hetken perää".
Hän meni Kai Jansin ja laivapojan luo, ja he vetivät purjeet ylös.
Jahti lähti liikkeelle.
Sitte palasi hän takaisin hänen luokseen. Kai Jans ja poika jäivät keulapuolelle.