"Mitä teet sinä Berlinissä?" kysyi Anna. "Onko se Tjark Dusenschönin vuoksi?"
"Sanokaa, että olen matkustanut ainoastaan Hampuriin… Hoitakaa nyt hyvin kotoa". Ja lähti ulos.
Silloin hypähti Anna ylös ja meni hänen jälissään juuri kun hän oli sulkemassa ulko-ovea takanaan, ja astui ihan häntä lähelle ja katsoi pyytävästi häneen. "Eikö sinulla ole sanaakaan sanottavaa minulle?"
"Ei ole", sanoi hän, ja katsoi ylpeästi ja kylmästi häneen, "ei ainoatakaan".
Silloin väistyi Anna takaisin, ja astui sanaa sanomatta sisään huoneeseensa.
* * * * *
Seuraavan päivän puolipäivän tienoissa saapuivat kaksi matkamiestämme onnellisesti perille Berliniin. Ukko, vuosien kyyristämä, kykötti sinisen pyhäpäivä lakkinsa alla, joka oli upotettu syvälle hänen päähänsä, kohta sen alla välähtelivät hänen silmänsä. Hän kiitti ensin konduktööriä, että hän oli onnellisesti toimittanut hänet perille, ja lähti sitte ravaamaan lyhyttä jäykkää puolijuoksua Pe Ontjesin jälissä, poltellen hirveästi.
Kun he hetken olivat tuumineet asiaa eräässä ravintolassa, lähtivät he yhdessä Fredrikinkadulle. Sieltä aikoi Pe Ontjes lähettää ukon Kain luokse Kaivokadulle; mutta tämä loi vähän pelokkaan syrjäkatseen noihin lukemattomiin ihmisiin ja ajoneuvoihin ympärillä ja noihin taivaankorkuisiin rakennuksiin, ja sanoi: "Enpä uskallakaan itseäni tuohon leikkiin; jään sinun luoksesi".
Silloin menivät he yhdessä Fredrikinkatua alas, pitkä ja suuri Pe Ontjes edellä, jälissä pieni ukko, joka tuontuostakin heittäysi ravaamaan pientä puol'juoksua, toisinaan taas pysähtyi rientääkseen sitte sitä kiivaammin. "Tuota noin", sanoi hän, "on täällä hieman vilkkaampaa kuin muinen majakkalaivalla Hilligenleilahden suussa. Mutta vaimollani näkyy olleen vallan väärät käsitykset Berlinistä; hän arveli, että täällä kaikki olisivat silkissä ja sametissa, mutta näen täällä housuja ja saappaita semmoisia, niin, suoraan sanoen: niin ryysyisenä ei kulje ainoakaan ihminen Hilligenleissä."
Potsdamerasemalla löysivät he todella junan, joka vei heidät ihmismerestä ja korkeiden rakennusten keskeltä ulos vapaalle, vaikka laihakasvuiselle lakeudelle, ja lyhyen hetken jälkeen laski heidät erään pienen hietikkökylän läheisyyteen. He menivät asemapäällikön luo ja kysyivät kattopahvitehdasta.