Ulkona, kun ruumisvaunut jo olivat liikkeessä ja Pe Ontjes aikoi nousta vaunuihin Heinken rinnalle, astui Tjark Dusenschön vielä hyvästelemään heidän luokseen ja sanoi, vakavasti ja suruisasti pudistaen päätään: "Onpa se sentään vahinko, ettei hänestä maailmassa tullut niin mitään; hänellä oli paljon lahjoja. Mutta hänellä ei ollut… tiedätkö… hänellä ei ollut oikeata arvo- ja säätytunnetta. Se se oli. Hän oli ja pysyi aina työmiehenpoikana, maalaispoikana. Hän ei noussut… Se oli vika hänessä."

Pe Ontjes ei virkannut mitään. Hän kiirehti vaan, että he pääsisivät tuosta suuresta kaupungista kotiin. Hän nojausi yhtäpäätä ulos vaunun ikkunasta, ja katseli edellä kulkevia ruumisvaunuja kohden, kuinka ne hitaasti ja vakaasti pujottelivat eteenpäin tuossa ihmis- ja vaunutungoksessa ja tuossa kaikessa hälyssä ja helyssä.

Kun he saapuivat Hilligenlein asemalle, ja siellä seisoi odottamassa pari- kolmekymmentä surusaattuelaista, kaikki tuttuja kasvoja, ja kun sitte kahdeksan päivätyöläistä Hindorffista tarttui arkkuun, neljä kummaltakin puolelta, toisella vaaleita partoja, toisella punertavia, ja kohottivat sen voimakkaasti olalleen, niin silloin hengähti Pe Ontjes syvään. "Jumalan kiitos!" sanoi hän. Oli hänestä, ikäänkuin hän nyt vasta olisi tuntenut ystävänsä päässeen vapaaksi ja lepoon kaikista sielun ja elämän huolista ja tuskista.

Pitkän rakennuksen edustalla, ovensa edessä, seisoi Kain pieni isäukko, ja odotteli saattuetta. Hän heitti pitkän viivähtävän katseen arkkua kohden, ja hänen suupielissään vavahteli. Mutta sitte painoi hän lakin syvemmälle silmilleen, ja yhtyi vaieten saattueeseen. Kookas Pe Ontjes Lau astui hänen rinnalleen.

Heinke ja Anna, jotka olivat olleet Kain isän luona, katselivat ulos ikkunasta. Vasta nykyään alkaa näillä seuduin verkalleen tulla tavaksi, että naisetkin seuraavat surusaattueessa.

Mitä vielä sanoisimme?… Hänen avoimeen hautaansa sateli raskas lämmin toukokuun sade. Uutta viljaa versoo. Ja ihmisiä on tuleva, jotka mielessään ja teoissaan ovat kamppailevat ja taistelevat ihmiskunnan syvimpäin asiain eteen ja valaistukseksi.

JÄLKILAUSE.

Se Vapahtajan elämäkerta, joka sisältyy tähän kirjaan, on monivuotisten tutkimusten tulos, joissa tutkimuksissa on tunnollisesti käytetty hyväksi koko tätä asiata koskevan ja käsittelevän tieteellisen tutkimuksen tuloksia. Viimeisinä viitenä vuotena olen minä, aikeessa lyhyessä elämäkerrassa kuvata Vapahtajan elämää ja toimintaa, tutustunut seuraavain, etupäässä yliopistomiesten, asiata koskeviin kirjoihin ja teoksiin: H. Holtzmann, Jülicher, Wernle, Weinel, Wrede, Grimm, Otto, Meyer, O. Holtzmann, Traub, Bousset, P. W. Schmidt, Harnack, v. Soden, Hollmann, Troeltsch.

Niille, jotka tarkemmin tahtovat perehtyä kysymykseen, suosittelen seuraavia teoksia:

1. Lebensfragen, Schriften und Reden, julkaissut prof. Heinrich Weinel, Jena.