"Hindorffiin."
"Minä olen hautausliike St. Trinitatis Pieta'n, jonka olen perustanut, toimennusjohtaja. Jos tahdot jättää toimittaakseni tämän viimeisen surullisen palveluksen vainajalle, niin pidän minä huolen kaikesta… Meillä on kolme luokkaa…", ja hän veti taskustaan ilmoitusvihon.
"Keskimmäinen", sanoi Pe Ontjes lyhyesti ja pikaan.
"Arkku ja koristukset…"
"Tulen mukaan ja katson", sanoi Pe Ontjes.
"… sekä kuletus Hilligenlein asemalle: kaksisataakuusikymmentä markkaa."
"Kauppa on sovittu", sanoi Pe Ontjes… "Me voimme nyt siis lähteä,
Heinke", sanoi hän.
Kolmantena päivänä senjälkeen lepäsi Kai Jans sairaalan ruumishuoneessa paareilla, vielä muuttumatonna, valkeassa ruumispuvussa, jonka Tjark Dusenschön oli toimittanut. Pe Ontjes oli seisonut vierellä ja katsonut. Nyt tulivat ruumiinkantajat sisään.
Silloin astui Tjark Dusenschön, kauniissa kaksirivisessä takissaan, ja kiiltävä musta hattunsa kädessään, arkun pääpuoleen, ja luki kauniilla, täyteläällä äänellään, St. Trinitatis Pietayhdistyksen sääntöjen mukaisesti, Isä meidän.
Sitte sulettiin arkku ja kannettiin ulos.