"Senjälkeen astui piispa kivipöydän äärestä, ja astui heidän luokseen ja alkoi kysellä yhdeltä ja toiselta Isämeitää ja Uskontunnustusta. Vastauksen sai hän harvoin ja piispa äkämystyi taaskin.
"Kun hän siten kysellen eteni kirkkoa, näki hän vasemmallaan kahden keskitekoisen pilarin välissä nuoren miehen, jolla oli pitkät, suorat ja vaaleat hiukset, ja tyvenet voimakkaat kasvonpiirteet; villaisen mekkonsa päällä kantoi hän hylkeennahkaista reppua, joka oli tehty yhdestä ainoasta kappaleesta. Kun pienikokoinen pappi, joka asteli piispan jälissä, näki tämän miehen, sopotti hän innokkaasti latinallaan: 'Hoc est asinus ferocissimus'.
"Piispa kääntyi ympäri ja oikaisi yrmeästi: 'Hic!' pitää sinun sanoa, veli', ja astui miehen luokse ja sanoi: 'Mikäs oli Herramme Vapahtajan äidin nimi?'"
"Hänen nimensä kuuluu olleen Maria", vastasi tämä suopean leveästi.
"Piispa äkämystyi pahemmin ja kysyi edelleen: 'No, ja entä hänen isänsä nimi, poikaseni?'
"Mies aavisti, että kysymyksessä piili salajuoni, ja arasteli hieman vastatessaan. 'Eiköhän tuo ollut Josef vai?' tuumi hän arvellen, 'vai itsekö Isä Jumala?'
"Piispa tuli yhä vaan pahemmalle tuulelle: 'Meidän Herra Jumalamme se oli!" sanoi hän… "No, ja mitä oli Maria sitte koko elämänsä ajan?'
"'Hänen vaimonsa', vastasi mies.
"'Pässinpää!' vastasi piispa ilmivimmassa. 'Neitsyenä hän pysyi.'
"Silloin löi toinen vilpittömässä hämmästyksessä kädellään reiteensä.
'Ei ole ikipäivinä mahdollista!' sanoi hän.