"Niin saan!" vastasi Kai Jans vakavasti. "Herra Wulk on niin ystävällinen, että antaa minun työskennellä jo niin paljon itsenäisesti".
"Miten sitte?" kysyi Wedderkop.
Kai Jans kertoi vaatimattomasti, kuitenkin kohosi hänen kasvoilleen iloinen ylpeyden puna, mikä osa hänellä oli pääartikkeleihin. "Ja äskettäin kirjoitin minä ja julkaisin ensimmäisen itsenäisen kirjoitukseni; se oli se kertomus rannikkolaisesta ja piispasta… ehkä olette lukenutkin sen".
"Vai siten?" sanoi Wedderkop. "Vai sinä se olit, joka sinä ukkosyönä olit aulankokylässä tuon vanhan vaimon luona. Minä tunnen kertomuksen, ja tiedän kuinka hän itse sen kertoo".
"Hän kertoi sen aivan lyhyesti ja kehittelemättä", sanoi Kai Jans, "minä sommittelin ja kaunistelin sitä".
Kassen Wedderkop nyökäytti päätään, ja katsahti tarkkaavasti häneen. Nuori kirjailija oli tehnyt rannikkolaisesta äitelän sankarin, piispasta jyristelevän hirviön, sitäpaitsi oli hän nivonnut kertomukseen kaikenmoista hempeätä tunnelmoimista. "Niin", virkkoi Wedderkop, "kaunistellut sinä sitä olet!… Kuulehan, mitenkä pitkälle olet jo päässyt koulussa?"
"Olen kaksi viime vuotta ollut ensimmäinen luokalla."
Kassen Wedderkop nousi ähkyen ylös ja lähti liikkeelle. "Jos viitsit", sanoi hän, "niin tule huomenna edelläpuolenpäivää, huomenna on sunnuntai, noin kello kymmeneltä luokseni… voit ottaa viimeisen vuosineljänneksen sanomalehdet mukaasi… Kuuletko?… Niin, ne voit ottaa."
Kai Jans katsahti tuohon tukevaan mieheen, josta Heine Wulk ja pormestari olivat puhuneet niin ylenkatseellisesti, ja joka nyt lähemmältä nähtynä tuntui niin selvämieliseltä ja varmalta mieheltä, katsahti vähän horjuvalla itsetunnolla häneen, ja lupasi epävarmalla aralla äänellä että hän tulisi…
* * * * *