Jörn seisoi vielä hetken, hengitys tukossa ja vesissä silmin; sitte lähti hänkin pitkin askelin siitä. Hän löysi vaatenyyttinsä pensaikosta, jonne hän oli pannut sen ja pukeutui vallin suojassa työpukuunsa. Sitte juoksi hän pitkin harppauksin kankaan poikitse, juoksi mäkeä alas ja nouti hevoset laitumelta. Nopeassa ravissa ratsasti hän pihalle, ei mennyt sisäänkään, vaan valjasti hevoset ja teki työtä koko päivän ulkona pellolla.
Mutta niin helpolla hän ei siitä seljennyt.
Seuraavana päivänä näkivät veljet hänen, pilkkasivat ja ivailivat häntä, että hän oli ollut niin pelkuri tuhman koulumestarin tytön edessä, ja että hän jälkeenpäin oli käyttäynyt kuin hurja.
Jälkeen puolenpäivän, kun hän tuli vaihtamaan hevosia pihalle, oli kaikki jo tiedossa heillä. He sanoivat, että nyt hän oli ijäksi häväissyt koko perheensä hiekkatyttöineen. Olisi ollut parempi, jos olisi lähtenyt hänen mukanaan pois. Koko kylä oli vallan mylläkkänään mokoman uskomattoman jutun tähden. Oli ollut viitenä yönä tuon naisen luona. Nyt eivät he hänen tähtensä voineet näyttää itseään kylässä, hän itse nyt ainakin oli kaikiksi päivikseen joka paikassa mennyttä miestä.
Ja kun hän illemmalla, välttääkseen talonväen katseita, lähti yksikseen käymään ulos pelloille, pujahti eräästä ojasta peltotien vierellä esiin punatukkainen pää, ja August Krey, joka oli leikkaamassa ruohoa vuohelleen nyökäytti päätä hänelle ja sanoi: "Sinä Jörn, kuuleppas, isä käski sanoa sinulle: yhdellä, käski hän sanoa, yhdellä on ristinsä naisista, toisella rahoistaan. Ja hänestä et sinä ole valinnut parempaa puolta. Sen hän käski sanoa, Jörn."
Yöllä oli hänellä kummallinen uni: hän istui taaskin samalla kivellä kankaalla maantien vierellä, jolla hän eilisaamunakin oli istunut. Silloin tuli kolme ihmistä tietä. Keskimmäinen oli vanha, arvokkaan näköinen mies, kummallakin puolellaan olivat lapsensa, nuori mies ja nuori tyttö. Tyttö oli sama, jonka kanssa hän eilen oli käynyt, nuorta miestä ei hän ollut ennen koskaan nähnyt. Hän näytti sotilaalliselta maamieheltä, hän astui varmasti ja reippaasti, oli jalon ja kauniin näköinen, ja silmistään loisti rohkeus ja lempeys niinkuin hän muutenkin hyvin paljon muistutti sisartaan toisella puolella.
Kun nämä kolme menivät hänen ohitsensa, pysähtyivät he Ja puhelivat hänestä ikäänkuin jostain nukkuvasta. Tyttö sanoi: "Herätänkö minä hänet, että hän lähtisi mukanani." Vanhus katsoi kummallisen syvämielisellä katseella häntä rintaan ja sanoi: "Voithan käydä hänen kanssaan metsän rantaan asti. Näytä tähdet hänelle, kuinka ne vaeltavat, ja kuinka aurinko nousee ja mitä lintuja ne ovat, jotka istuvat pähkinäpuussa." Nuori mies taas sanoi: "Jos sallit, lähden minäkin hänen kanssaan: hänhän on minun veljeni." "Ei vielä", vastasi vanhus. "Kun hän saapuu metsään ja siellä on hämärää, silloin saat sinä lähteä hänen kanssaan. Pitäkää huolta siitä, lapset, että hän tulee onnellisesti kotiin, hänellä on parhaat vaatteet yllään." Tyttö kysyi: "Noudammeko Lisbethin mukaan? Hän pitää hänestä paljon." "Ei vielä", vastasi vanhus, "vielä ei hän osaa kunnollisesti kyntääkään." Poika kysyi: "Otammeko isän mukaan?" "Ei vielä", vastasi vanhus, "hänen pitää vielä kantaa häntä jonkun matkaa. Hänen pitää vielä käydä hitaasti edelleen, yksikseen, ja aina lapioida, kunnes kuorma on valmis ja vankkurit täynnä."
Hän kuuli tämän kaiken, ikäänkuin joku, joka on juuri herännyt unesta, eikä oikein ymmärrä, mistä on puhe. Vanhus lähti edelleen, hän kuuli selvästi askeleet tiellä. Molemmat nuoret jäivät hänen luokseen kiven ääreen seisomaan. Mutta hän unohti ne samassa, sillä hän kuuli Wietenin äänen, joka puhui: "Enpä olisi uskonut mahdolliseksi, että laupias Jumala omassa haamussaan kulkee keskellä päivää Wentorffin nummitietä. Hän näyttää kuin joku Dithmarschilainen talonpoika, mutta käynnistä hänet kohta tuntee."
Silloin tuumi hän, että nyt voi hän kaikessa rauhassa nukkua taaskin, ja niin hän tekikin.
Hän nukkui, kunnes Wieten herätti hänet ja sanoi hänelle: "Jörn, jos sinä tänään aiot kyntää kesän valmiiksi, niin pitää sinun nousta ylös jo, poikani. Aurinko on jo Ringelshörnin yllä."