Nyt on hätä käsissä, paha hätä.
He seisovat kuin kivettyneinä kanuunallaan, Lohmann kohotetuin pyyhkimin; Jörn Uhl seisoo, toinen käsi lukolla, toinen kiihkeästi puristettuna nyrkkiin, ja tuijottaa eteensä salamoihin; luutnantti Hax lähestyy jalkojaan laahaten ja kääntyy selin Lohmann'iin.
"Noh, eikö vieläkään ole reikää?"
"Kyllä, herra luutnantti, nyt on reikä, ja verta myöskin."
"Nyt en jaksa enää seista. Pois en viitsi mennä. En viitsi." Hän sylkäsee ylenkatseellisesti.
Silloin tulla karauttaa siihen eräs taapiupseeri. "Miks'ette ammu?"
"Ei ole granaatteja."
"No vie sun kolme perkelettä! Ampukaa patruunoilla sitte!"
"Kuten käsketään!"
He ampuvat umpimähkään, palttinanpalasia… lisää vaan… pitkän ajan.