Jos hän nyt olisi ymmärtänyt vaieta vaan, olisi kaikki mennyt hyvästi, mutta hän otti käteensä pyyhkimen ja rupesi ylvästelemään: "Tämän pyyhkimen kanssa lähtisi hän ranskalaisia vastaan, ihan yksin lähtisi!"
Silloin tuli selville, että hän oli sattunut tulemaan eräälle ranskalaiselle marketenttivaunulle, joka yksikseen oli seisonut vallilla.
"Me lähdemme nyt", sanoi luutnantti.
He nostivat elsassilaisen eturattaille ja lähtivät liikkeelle.
"Oletteko tekin holsteinilainen?" kysyi luutnantti.
"Dithmarshista."
"Minä olen kotoisin läheltä Plön'iä, ja serkkuni asuu lähimmässä kylässä. Nyt hän on kuollut. En ole nähnyt häntä, mutta tiedän sen: kaikki hänen ampumakunnastaan ovat kaatuneet… Se on kamalaa. Minun pitää kirjoittaa siitä… mutta minä en voi. Grethe itkee silmänsä hoki. Hän oli niin hyvä, uljas ja järkevä mies."
"Onko Grethe hänen sisarensa?"
"On. Me olemme kaikki leikkineet yhdessä. Me olemme kaikki kasvaneet samassa kupissa, oli sedän tapa sanoa."
Fiete Krey koetti lohduttaa: "Moni kuppi särkyy, herra luutnantti."