Silloin aukeni ovi ja Lena Tarn astui sisään, ja jäi neuvottomana ovelle.
"Tule tänne!" sanoi Jörn. "Mitä asiaa sinulla on?" Hän oli niin liikutettu, että tuskin sai puhutuksi.
"Tulin noutamaan kirjaa takaisin. Luulin, että te olitte vielä laidunmatkalla." Hän etsi kirjaa kirstun kannelta.
Silloin puhutteli Jörn häntä: "Et ole viime päivinä ollut oikein hyvällä tuulella. Vaivaako sinua mikä?"
Tyttö viskasi lettiään kerran ja vastasi lyhyesti: "Saattaahan toisinaan vaivata; mutta se menee kyllä ohitse kohta."
"Olet kai tyytyväinen nyt, kun Wietenin täytyy nukkua sairaan luona, ja sinä saat pitää huoneesi yksin?"
"Miksi niin? Aivan yhdentekevää minulle. Kellä on hyvä omatunto, hän nukkuu aina hyvin, olkoon sitte yksin tai kaksin."
"Sitte täytyy sinulla olla huono omatunto, sillä eilen illalla, kun tulin käytävän lävitse, kuulin sinun huutavan unissasi."
"Noh, niin… en kai voinut hyvin."
"Mitä vielä… että sinä et hyvin? Kuu tuohon on syypää; se on saanut kurkistaa kammariisi."