— Heitä valtaan, Elsbe! Se on semmoinen jänishousu.
He istahtavat ylhäällä nummella kylmään tuuleen ja katselevat kotvasen avarata, tasaista marskia tuolla alhaalla ja Uhlin talon rakennuksia jalkainsa juuressa.
— Kuules, — sanoo tyttönen, — miks'ei meill'ole äitiä? Muilla on kaikilla, meillä ei… Jörn, kuules, mitä äiti tekee?
— Jaa, että mitenkä?
— Niin sitä, että mitä se lapsille tekee?
— Näin se panee, noin tuolla tavalla, ensin tännepäin, sitten tuonnepäin, käsivarsillaan näet, ja sanoo niin että: "Voi sua poikaressuu! Voi sua tytön tynkää", ja siihen viisiin. Niin se teki se suutarinkin muija eilen, kun minä olin käymässä sieltä Heikin saappaita.
— Ei äiti sais koskaan kuolla, — sanoi Elsbe.
— Ei kuollakaan, mutta kun eivät pidä huolta.
— Kukas se ei ole pitänyt huolta?
— Isä ei pitänyt, eikä ne pitäneet muutkaan. Onhan sitä talossa väkeä enemmänkin silloin, mutta ne söivät vaan, eikä ne muuta ajatelleetkaan kuin syömistä.