— Tiedätkös mitä? Kun Wieten tulee tänä iltana tupaan meidän luo, niin sanotaanpas yht'aikaa: "Kuules, äiti Älypää!"
— Niin!… Ja kun Fiete Krey tulee, niin sanotaanpas: "Kuules, isä
Krey!"
He läksivät nauraen rinnettä alas, töyräältä toiselle, ja pitelivät kanervista kiinni.
* * * * *
Jonkun vuoden perästä alkaa heille uusi elämä iltasin: he saavat illallisen jälkeen valvoa vielä tunnin, mitäpä kaksikin. Silloin he istuvat Wietenin huoneessa, neliskolkkaisen pöydän ympärillä. Ja yksi on heitä joka puolella: yhdellä laidalla istuu Wieten, toisella istuu Jörn, kolmannella istuu Elsbe. Ja neljännellä laidalla, Jörnin ja Elsben välissä, istuu Fiete Krey.
Päiväs-aikaan Fiete Krey ei pääse tulemaan. Hän on silloin koirarattaineen kiertämässä marskikyliä tuolla kaukana, myöskennellen harjoja ja luutia, sukia ja vispilöitä. Välistä hän käy koulussakin. Iltasin hän sentään tulee.
Hän tulee joka ilta. Talvella hän on hieman viluissaan ja kesällä hiukan väsynyt; mutta aina hän on hyvällä tuulella, liiatenkin talvis-aikaan.
Ja aina se illalla alkaa samalla tavalla. Wieten panee pöydälle kokonaisen kasan sukkia ja keriä ja paikkauksia, asettaa lampun keskelle pöytää ja siirtää paikkuut syrjään. Ja sitten ilmestyy Fiete Kreyn eteen aika leipäviipale, oikein paksulti silavaa päällä. Fiete käy siihen käsiksi. Jörn se ei ole milloinkaan saattanut unohtaa tuota nopeata ja lujaa sieppausta, eikä tuota laihaa ja kohmettunutta pojan kättä, joka väliin ei ollut ihan puhdaskaan.
Välistä tulee yksi veljeksistä sisään, Hannu tai August.
— Fiete! Tule kortteja lyömään. Ei ole neljättä miestä.