"Tosiaankin!" sanoi Jörn Uhl ja nousi seisoalleen. "Näetkös sinä,
Lisbeth?"
Silloin nousi Heim Heiderieter ylös hänkin ja katsahti kummastuneena alas heihin.
"Keitä te olette?" huusi hän. "Wodan säikähdyttäköön teidät, ja uhkaavana kohottakoon Thor vasarataan… Mutta Freya kääntäköön naisen mielen, että hän olisi suosiollinen minulle… Oh, sinähän se oletkin, Jörn Uhl! Sinä, joka tähystelet ylös korkeuksiin ja tähtiin; mitä sinulla on tekemistä täällä, jossa esi-isäimme jalkainjäljet näkyvät haudoissa? Lisbeth Junker: koska hän on tuonut sinut mukanaan ja pienen poikansa, niin olkoon hänkin tervetullut tälle aurinkoiselle kukkulalle."
Lisbeth ja pikku poika juoksivat edellä, ja Lisbeth antoi kättä hänelle ja kuiskutti hiljaa ja nopeaan: "Olethan kuullut että Jürgen on jättänyt talonsa. Mutta hän on iloissaan siitä, sillä nyt hän on vapaa kaikista huolista. Älä puhu hänelle menneistä."
"Mitä visertelee hän siellä?" sanoi Jörn Uhl. "Visertelee kuin peipponen kyökin ikkunan takana… Mitä sinä täällä toimaat Heim?"
"Sen tunnustan suoraan ja vilpittömästi", sanoi Heim. "Vuosi sitte avoimme me, Peter Voss von Vaale ja minä ja muutamat muut erään kivikammion täällä kukkulalla, ja löysimme siitä erään miehen ruumiin, jonka annoimme Kielin museoon."
"Missä se ruumis oli?" kysyi lapsi.
"Tuolla… Näetkö? Tuossa pienessä harmaakivisessä kellarissa… Nyt kävin tuonnoin Kielissä, ja seisoin hyvän ystäväni, pastori Biernatzkin kanssa Hamberg'istä toistamiseen tuon kurjannäköisen luurangon ja noiden vaivaisten mustenneiden venheen jäännösten edessä, johonka he silloin muinoin olivat haudanneet miehen. Silloin sanoi Biernatzki — tunnethan Biernatzkin, Jörn? Kävimme kerran luonasi Uhlilla, pitkä musteva mies? Hän sanoi: 'Heim', sanoi hän, 'sinun pitäisi kertoa joskus tuon miehen elämästä'."
Vastaan siihen: 'Miksikö niin sitte? Siksikö että hänellä on niin omituisen vahvat hampaat, niinkö? Oletko huomannut sitä? Hänen etuhampaansa ovat kuin syömähampaat, alapäästä litteät'.
'Ei', vastaa hän, 'en minä hampaiden vuoksi! Vaan siksi että hänellä on niin lujannäköinen takaraivo! Luulen että miehellä on ollut erityiset hengenlahjat'.