"Istutaanko tähän? Minun jalkani sattuvat niin."
"Emme, sitä ei saa tehdä. Näetkö valoa tuolla? Sinne me menemme."
"Asuuko siellä hyviä ihmisiä?"
"Asuu… siellä asuu hyviä ihmisiä… Minä en voi. Minä en voi mennä heidän luokseen. Minne pitää minun mennä lapsineni?"
Silloin tuli heitä vastaan tietä muuan mies ja kysyi käydessään:
"Minne nyt vielä näin myöhään, vaimoseni?"
"Minä… minä aion pitkälle vielä."
Mies astui lähemmäksi. "O", sanoi hän, "sinähän olet Greta Thiessenin tytär ja Jörn Uhlin sisar. Nepä tulevat iloisiksi, kun tulet: he ovat etsineet sinua kaikkialta."
Hän ei vastannut mitään. Hän ajatteli: "Pääsen kai erilleen hänestä vielä", ja lähti hänen mukanaan.
"Tule nyt", sanoi mies, "tästä vie oikotie. Etkö tunne tietä Odelkrugin kautta. Olet varmasti sentään monta kertaa kulkenut sitä, kun vielä olit lapsi."
He astuivat hitaasti ja vaivalloisesti miehen rinnalla.