* * * * *
Vuodet vierivät.
Kävi silloin Heim Heiderieter eräänä päivänä levottomaksi, päätti käväistä Ringelshörnin ja Wentorffin seutuvilla ja saapuikin pitemmittä seikkailuitta niille Sankt Mariendonnin taloille asti, jotka sijaitsevat ihan kankaan rajalla ja tapasi siellä erään nuoren merimiehen keisarillisesta laivastosta, joka harmaalla nummikankaalla pisti säkkiin kanervaa, jota hän vastikään oli niittänyt. Äitinsä, pienenläntä, liikanaisen työnteon koukistama ja näivettämä ihminen, haravoitsi kokoon jätteitä.
"Mistä te, merten kyntäjä?" kysyi Heim.
"Niin tuota", vastasi tämä, "olin eräällä kryssärillä Kiinassa ja nyt minulla on neljä viikkoa lomaa." Heim istahti hetkeksi kummun rinteelle ja merimies kertoi. Lopulta kun Heim aikoi lähteä, kysyi hän vielä: "Mikähän nimenne on?"
"Stoffer Krey", vastasi merimies.
Heim tuumi itsekseen: "Noh, tämä alkaa hyvin", ja jatkoi matkaansa.
Kun hän tuli ensimmäisille taloille, ei hän oikein tietynyt mikä tie hänen pitäisi ottaa ja tulisiko hän Kultahetteelle, jos hän asteli edelleen kangaskukkuloita. Ennen oli hän aina tullut hetteelle alhaalta, marskeilta käsin.
Kohta ensimmäisellä talolla kysyi hän siis eräältä mieheltä tietä, joka ovensa edessä veisti jotain puuta neliskulmaiseksi, valmistellen siitä veräjäntolppaa. Tämä käännähti ympäri, katsahti noita ruskevia kukkuloita kohden, jotka kohosivat tuolla puolen kylää ja sanoi: "Sinne on helppo löytää. Menette vaan vasemmalta tuon talon ohitse tuossa, jätätte sitte oikealle tuon puun tuolla… näettehän sen?… ja astutte sitte jalkapolkua. Näettehän, tuolla kun se kiemurtelee, ruispellon poikitse! Menette sitte suoraan eteenpäin vaan tuota harmaata hevosta kohden, joka näkyy käyvän tuolla ylhäällä kankaalla… näettekö sen? Jatkatte siitä sitte kukkulaa pitkin vaan ja pidätte aina oikeaa kättä, kuljette ihan kukkulan reunaa, kunnes viimein aukenee eteenne avara painanne alas marskeille. Siinä painanteessa on Kultahete."
Heim Heiderieter nyökäytti vakaan näköisenä päätään, vaikk'ei hän ollutkaan ymmärtänyt suuria koko puheesta ja kysyi lähtiessään: "Mikä on nimenne?"