Elsbe oli istahtanut pajunrungolle, joka pisti ulos rannasta veden yli. Siinä hän rupesi uikuttamaan: "Entäs jos sinä keikahdat, mitenkäs sitte? Päistikkaa menet veteen etkä saa jalkojasikaan irti."
— Minäkö? Ettäkö keikahdettais?
— Kuule Thiess! Ei tule tolkkua!
— Thiess! Tiedäthän, että sinun käy aina hullusti!
— Jaa, ettäkö hullusti? Etteikö tolkkua? Tolkku tulee täydelleen.
Hän kopeloi liivinsä taskusta ja pani kolme mustunutta tulitikkua eteensä kannelle.
— Kuule Thiess! Heitä valtaan! Kaikki, mitä sinä tahdot liikkeelle saada, se istuu kiinni kuin piki ja terva.
— Anna hänen koettaa! Tervassahan se on jo koko mies.
Thiess kohottautui hiukan: kuului semmoinen tervantarttuinen rasaus. Lapset nauramaan. He vilkaisivat toisiinsa, silmää iskien. Fiete Krey, joka selvimmin näki, miten hassusti tuossa käy, nauroi kimmurrellen.
— Thiess! Kumoon sinä menet, niin totta kuin mikä!