— Ka, — sanoi vaimo, — ainahan sitä kartanosta jotain minullekin liikenee.
— Niinkö, ettes tyhjin käsin kynnykseltä käänny?
— Niinpä niinkin.
— Kukas se hommaa?
— Siskosi hommaa, Thiess Thiessen.
— No sitä minäkin, sitähän minä justiin.
— Jörn! — huusi Fiete Krey lujaa, — näitkös sinä, millaisen rasvamöhkäleen äiti tuossa veti pytystä? Ihan pään kokoinen semmoinen!
— Trina! Poika tavoittelee suuria. Se on sitä kreijiläistä juurta.
Ei se poika kotikaton olkien alla pysy.
— Palvelukseen pojan mennä täytyy, — puhui äiti. — Renki siitä tulee, niinkuin isästäkin, ja talveksi harjan tekijä.
— Ei tiedä, — virkkoi Wieten.