Kevytmieliset tiesivät kyllä pelaavansa petturien kanssa, mutta he olivat liian mahtavaa, hyväntahtoista ja kevytmielistä väkeä. Joku heistä tosin, rahaa menetettyänsä, virkkoi: "Kuules sinä! Sull'on silmät joka puolella!" Mutta sitten naurettiin taas ja pelattiin paukuteltiin edelleen.
Puhujiksi heistä ei ollut. Puhumisen he jättivät pastorin ja opettajan huoleksi. Klaus Uhl yksin, hän, joka poikavuosinaan oli käynyt latinakoulua, tapasi joskus pitää puhetta. Hän nousi seisomaan ja lausui muutaman sanan tunnettuun leikilliseen tapaansa. Ensinkin hän pyysi anteeksi, ett'ei emäntä ole tullut näkyviin, vaan on jo yöpuulla, Älkööthän vieraat siitä olko millänsäkään, vaan pitäkööt huolta, että kukin vie kourallisen taalereita mukanaan.
Toiset nauroivat: — Eihän siitä mitä tule. —
— Minulle tässä vallankin olisi voitot tarpeen. Tässähän te popsitte minun paistiani ja juotte minun viiniäni, ja hyvin teiltä nyt, niinkuin ainakin, syönti sujuu ja juonti joutuu. Tiedättehän, että meillä vuotetaan viidettä perillistä.
Silloin heittäytyivät uhkeat, raskaat vartalot tuolinselkämyksiä vasten, ja kilvan siinä huudettiin ja nauraa hohoteltiin: "Onhan sulla maata piisalle asti! Ja taalereita kaapissa kanssa! Ja vehnä kasvaa, että kahisee… Pane sinä pojat kouluun. Jörn poika justiin… Laita sinä Jörnistäs maavouti."
Klaus Uhl nauroi ja kilisti vieraittensa kanssa, August, vanhin poika, pää punssista pyörällä, nauraa myhähteli typerästi.
Silloin Heikki, toinen poika, höyryissä hänkin, läksi huoneesta ja palasi kohta, sylissään pikku Jörn, jonka hän oli käynyt noutamassa makuulta. Hän nosti nyt pojan korkealle ja sanoi: "Täss'on maavouti, tässä." Hän tahtoi hauskuuttaa vieraita ja ivata talon nuorinta poikaa.
Mutta vieraat nousivat meluten ylös, nauroivat ja huudahtivat:
"Siin'on pulska miehen alku."
Unestaan temmattu lapsi hieroi pieniä kasvojansa ja katseli kummastellen ympärilleen. Lyhyeksi leikattu karkea tukka, pellavankeltainen, törrötti otsalla niin pystyssä, että päälakikin näkyi.
— Tuosta pojasta meille vielä maavouti kasvaa! — huusivat vieraat.
— Eläköön maavouti!